Menneinä vuosikymmeninä kuuli tarinoita kunnianhimoisista uurastajista, jotka raatoivat työssään niin, että lopulta heidät löydettiin kuolleina työpaikkansa oven kahvaan tarttuneena tai työpöytänsä takaa.
Nykyään jo tiedetään, että loputon raataminen ei ole edellytys nousujohteiselle uralle. Pandemian ansiosta kehittynyt etä- ja hybridityömalli on saanut aikaan, että parhaimmillaan tai pahimmillaan työstä vapaa-ajalle – ja päinvastoin – voi siirtyä hyvinkin jouhevasti. Oletettavasti vain harva viettää nykyään työpaikallaan 16 tuntia päivässä.
En kuitenkaan tiedä onko etätyö sinänsä sen terveellisempää kuin toimistolta käsin tehtävä. Ergonomia saattaa unohtua, mutta toisaalta taukojen pitäminen on kenties helpompaa. Olosuhteet myös ovat erilaisia, kun joku asuu omakotitalossa, jossa on oma työhuone ja joku pienessä kaupunkiasunnossa työtilana keittiö.
Mielestäni on tärkeää voida olla etätöissä ja vastaavasti toimistolla silloin kun siltä tuntuu ja/tai työtehtävä sitä edellyttää tai mahdollistaa. Työnantajana panostaisin viihtyvyyteen myös työpaikalla. Yhteiset hetket oman tiimin kanssa neukkarissa ja lounaalla voivat olla ratkaisevia yksilöiden ja tiimien onnistumisen kannalta. Työpaikalla viihtyvyyden parantamista en tarkoita energiajuoman, makeisten ja perunalastujen hankkimalla, vaan esimerkiksi sähköpöytiä, riittävän suuria ulkoisia näyttöjä työpisteissä, ergonomisia hiiriä ja ilmastointia. Itsestään selvää on, että hyvät työvälineet ovat merkityksellistä viihtyvyyden kannalta. Parhaat tekijät työskentelevät parhailla laitteilla.
Oleellisinta elämässä ja samalla työssä jaksamiselle on tasapaino työn, vapaa-ajan ja levon kanssa. Kaikkia näitä osa-alueita tarvitaan – siis myös työ on ihmiselle mitä parhainta terapiaa. Se pitää ihmisen liikkeellä. Vanha edellä mainittujen osa-alueiden jako 8+8+8 = 24 tuntia ei ole lainkaan huono ajatus elämän tasapainottamiseksi. Kiireinen vastuuta kantava urakiitäjä ei kuitenkaan helposti ehdi nukkua kahdeksaa tuntia yössä eikä vaativaa työpäivää ole helppoa vastaavasti mahduttaa mainittuun tuntimäärään. Silloin vapaa-ajan laatuun tulee kiinnittää erityistä huomioita. Olen varma, että kahdeksan tunnin löhöily sohvalla suoratoistopalvelun, popcornin ja kokiksen kanssa ei ole yhtä rentouttavaa kuin salitreeni tai luonnossa liikkuminen yhdistettynä hyvään ravintoon ja nestetasapainoon. Juuri ravinto on tärkeää. Yksilön ei pidä mennä pelkästään makean perässä ja samalla muistaa, että kauppa laittaa epäterveellisimmille vaihtoehdoille suurimmat hyllytilat. Henkilökohtaisesti painotan monipuolisuutta. Lihan syönti ei lihota vaan sokerin ja se suorastaan tappaa. Mutta kaikkea kohtuullisesti – siis myös makeaa.
Näin loma-ajan kynnyksellä on tärkeää muistaa, että muutaman viikon kesälomalla ei ehdi sekä treenata itseään huippukuntoon, tehdä kaikkia kodin ja kesämökin remontteja, viettää mukavaa aikaa perheen kanssa mökillä, käydä kavereiden kanssa kalassa eikä matkailla ulkomailla. Kannattaa tehdä toteutuskelpoinen suunnitelma, jossa on riittävä tasapaino. Usein myös lasten kanssa parhaat hetket ovat niitä, jolloin ei ole mitään erityistä liian tiukkaa ohjelmaa ja aikataulua vaan vain ollaan yhdessä.
Treenaamisen tai kuntoilun suhteen kannattaa mieluummin tehdä vuosisuunnitelma kuin yksttäinen pikapyräys. Iän myötä hyvään kuntoon pääsy kestää pidempään – itselläni nykyään jo pari vuotta, mutta kun ’dieselin’ saa käyntiin se kulkee vääjäämättä ja treenaamiseen tarvittava aika löytyy kalenterista kuin itsestään. Treenaaminen pitää liikkeellä. Siihen käytetyn ajan voittaa moninkertaisesti takaisin työn tehokkuuden parantuessa. Työ on kuin urheilua. Jaksat paremmin kun treenaat hyvin ja saat parempia tuloksia aikaan.